Otin ensimmäisen ja tällä hetkellä ainoan tatuointini 5
päivää sen jälkeen, kun olin täyttänyt 18. Kyllä tatuointia oli tultu
mietittyä jo 1,5-2 vuotta ennen sen ottamista. Se hetki, kun tatuoinnin otin
oli osittain hetken mielijohde sillä en koskaan ollut suunnitellut tarkkaa aika
koska hakkautan ihoani. Sain kuulla paljon kommentteja siitä, kuin tatuoinnit
vaikuttavat työnsaantiin. Ei ole vaikuttanut. Vaikka pitäisin hiukset kiinni ei
kaikki edes huomaa tatuointiani. Ja hiukset auki sitä ei huomaa ollenkaan.
Helppo peittää. Ja itse asiassa ikinä ei ole tullut tilannetta, etten olisi
päässyt töihin tatuoinnin takia.
Tatuointi on pieni kissa korvan takana. Paikka valikoitui
oman mieltymyksen mukaan, koska ranteeseen oli varattu paikka toiselle
tatuoinnille.
Miksi kissa? Voisi sanoa, että olen hullu kissanainen.
Rakastan kissoja. 5-vuotiaana minulla oli oma kissa. Rakastin ja paijasin sitä.
Fiksu kissa nukkui kanssani peiton alla, kunnes nukahdettuani hiippaili pois
huoneestani. Vanhempien eron jälkeen jätettiin kissa talon uusille omistajille.
Muutettiin maalta rivitaloon. Sain lupauksia ”Sitten kun muutetaan omakotitaloon saat
kissan”. Muutettiin myöhemmin
omakotitaloon, jossa asuin 7 vuotta ennen kuin muutin pois kotoa. Kissaa en
saanut. Asuntolaan ei voinut kissaa ottaa. Pitkän 13 vuoden odotuksen jälkeen
tatuoinnin kuvaksi valikoitui kissa. Nyt minulla olisi oma kissa, mutta myös
siitä haaveesta että kissan aion vielä ottaa.
Tatuointi ei kuvasta pelkästään kissaa. Se kuvastaa myös
itselleni rohkeutta. Se muistuttaa siitä, että kun otin tatuoinnin niin kyllä
uskallan tehdä monta muutakin asiaa. Siitä, että elämä on nyt eikä se ole
kuoleman vakavaa. Siitä, että asiat kannattaa tehdä, kuin katua ettei tullut
tehtyä. Päättäväisestä luonteestani. Se muistuttaa kuka olen.
Lue myös päivästä jona otin tatuoinnin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti